Tilaa uutiskirje
Tilaa energiatehokkuuden uutiskirjeemme ja saat jatkossa ajankohtaista tietoa, uusia näkökulmia ja hyödyllisiä vinkkejä kiinteistösi suorituskyvyn optimointiin. Uutiskirjeemme ilmestyy sähköpostiisi kerran kuukaudessa.
Kirjoittajat: Jere Kilpi, kaupallinen johtaja, LeaseGreen
Juha Kankaanpää, johtaja, energiakonsultointi ja suunnittelu, LeaseGreen

Tampereen Energian tuore selvitys polttoon perustumattomaan ja hiilinegatiiviseen kaukolämpöön siirtymisestä pyrkii vastaamaan tärkeään kysymykseen: miten suomalaiset kaupungit lämmitetään tulevaisuudessa? Selvitys on laaja, perusteellinen ja monitahoinen, mutta sen sisällöstä piirtyy esiin yksi selkeä vinouma.
Maalämmöstä ja lämpöpumpuista muodostetaan järjestelmällisesti kuva, joka on ongelmallinen, epävarma ja riskejä kasvattava. Samaan aikaan kaukolämpö – erityisesti bioenergiaan perustuva tuotanto – esitetään selvästi myönteisemmässä valossa.
Alla analysoimme, miten tämä vinouma syntyy, ja miksi se on tärkeää tunnistaa, kun energiapolitiikan ja kaupunkien lämmitysratkaisujen tulevaisuutta arvioidaan. Viittaukset perustuvat selvityksen sisältöön.
SELVITYS POLTTOON PERUSTUMATTOMAAN JA HIILINEGATIIVISEEN KAUKOLÄMPÖÖN SIIRTYMISESTÄ
Selvityksen keskeinen väite on, että maalämpö lisäisi kylminä viikkoina sähkötehon tarvetta siinä määrin, että Suomen sähköjärjestelmä olisi vaarassa ylikuormittua tai jopa ajautua sähköpulatilanteeseen. Tätä varten raportissa mallinnetaan ääriesimerkki: tilanne, jossa koko Suomen kaukolämpöjärjestelmä korvataan maalämmöllä.
Mallin mukaan tällainen siirtymä kasvattaisi sähkötehon tarvetta jopa 7 500–9 300 megawattia. Vaikka laskelma on matemaattisesti oikea omilla oletuksillaan, se perustuu epärealistiseen premissiin. Mikään kansallinen tai kansainvälinen energiastrategia ei esitä tällaista siirtymää. Silti raportissa tätä käytetään toistuvasti osoituksena lämpöpumppuratkaisujen vaarallisuudesta, vaikka vertailuasetelma ei vastaa todellisia kehityspolkuja.
Raportissa myös korostetaan, että jopa yhden prosentin osuus sähkövastuskäytöstä voisi kriittisellä hetkellä “romahduttaa sähköjärjestelmän” (s. 25). Tämä on äärimmäinen väite, joka sivuuttaa teknisen kehityksen, kysyntäjouston, älyohjauksen ja sen tosiasian, että lämpöpumppukuorma on yksi joustavimmista lämmitysmuodoista.
Analyysin puolueellisuus näkyy siinä, miten eri teknologioita arvotetaan. Bioenergia esitetään hintavakaana, säästä riippumattomana ja lämmityskauden kannalta luotettavana tuotantomuotona. Samaan aikaan lämpöpumppujen kohdalla korostetaan epävarmuutta, sähkön hinnan heilahtelua ja teknisiä riskejä.
Selvitys ei käy läpi bioenergian globaaleja tai alueellisia kestävyyskysymyksiä, polttoaineen hintavaihteluita, biodiversiteettivaikutuksia, huoltovarmuusriskejä tai teknologisia lukkiutumia. Lämpöpumppujen kohdalla sen sijaan rakennetaan skenaarioita, joissa oletetaan teknologian olevan staattista, kuormanohjauksen olematonta ja järjestelmän kehityksestä riippumatonta.
Tällöin ei ole ihme, että raportin johtopäätökset näyttävät johdonmukaisesti suosivan kaukolämpöä.
Selvityksessä lämpöpumppujen toiminta typistyy kahteen elementtiin: kompressorin sähkönkulutukseen ja sähkövastusten mahdolliseen käyttöön. Sen sijaan käsittelemättä jäävät:
• invertterilämpöpumppujen dynaaminen toiminta
• rakennusten terminen massa energian varastona
• lämmön varastointi porakaivoihin
• kaksisuuntaiset lämpöpumput ja hybridiratkaisut
• älykkäät kuormanohjausjärjestelmät
• kuluttajien ja kiinteistöjen kysyntäjousto
• energiayhteisöjen yhteiset järjestelmät
Nämä ovat juuri niitä tekijöitä, joiden ansiosta lämpöpumput ovat Euroopassa ja Suomessa kasvaneet ennätysvauhtia, ja joilla kuormituspiikkejä voidaan pienentää merkittävästi. Kun nämä sivuutetaan, lämpöpumpuista jää väistämättä yksipuolinen ja negatiivinen kuva.
Sähkön markkinadynamiikan tulkinta on raportissa valikoivaa. Kun tuuli painaa sähkön hinnan alas, se esitetään hyvänä asiana kaukolämmön sähkökattiloille, mutta ei lämpöpumpuille. Kun tuuli vähenee, se esitetään lämpöpumpuille riskinä, mutta kaukolämmölle pikemminkin perusteluna bioenergian ja varatehon tarpeelle.
Näin syntyy tilanne, jossa sama ilmiö voi olla yhdessä kohdassa myönteinen ja toisessa kielteinen – sen mukaan, kumpaa teknologiaa arvioidaan.
Selvityksessä todetaan, että kaukolämpöjärjestelmän huipputeho tuotetaan talvipakkasilla kaasulla tai öljyllä, ja tätä pidetään hyväksyttävänä, koska tarve on harvinainen. Samaan aikaan lämpöpumppujen mahdollinen sähkövastuskäyttö nähdään merkittävänä järjestelmäriskinä.
Käytännössä molemmat ratkaisut käyttävät huipputehoa harvoin. Toisen kohdalla ilmiö selitetään luonnolliseksi ja osaksi resurssiviisasta järjestelmää, toisen kohdalla taas uhkaksi, jota ei voida hyväksyä.
Energiajärjestelmä muuttuu nopeasti, ja monipuoliset ratkaisut ovat välttämättömiä. Lämpöpumput ovat tärkeä osa hiilineutraalia yhteiskuntaa, ja niiden tehokas hyödyntäminen vähentää kokonaisenergian tarvetta sekä lisää järjestelmän joustavuutta. Myös kaukolämmöllä on vahva ja tärkeä rooli tulevaisuudessa, erityisesti hukkalämpöjen ja suurten lämpöpumppujen hyödyntäjänä.
Suomalainen energiapolitiikka kaipaa kuitenkin tasapuolista ja teknisesti johdonmukaista vertailua. Kun analyysi on lähtöasetelmaltaan epäsymmetrinen, vaarana on, että päätökset ohjautuvat vanhoihin oletuksiin eivätkä parhaisiin käytettävissä oleviin ratkaisuihin.
Tampereen selvitys on merkittävä puheenvuoro, mutta sen energia-analyysissa näkyvä vinouma maalämpöä kohtaan on syytä nostaa esiin ja oikaista. Lämpöpumput eivät ole uhka sähköjärjestelmälle, vaan osa sen modernia perustaa. Niiden kehitys, ohjattavuus ja energiatehokkuus ovat aivan eri tasolla kuin mitä raportissa esitetään.
Jotta Suomen energia- ja ilmastotavoitteet toteutuvat, tarvitsemme analyyseja, joissa eri teknologioita tarkastellaan mahdollisimman objektiivisesti – ei mustamaalaten, vaan faktapohjaisesti ja tulevaisuuteen katsoen.
Tarvitsemme myös ratkaisuja, jotka aidosti pienentävät päästöjä ja energiankulutusta koko yhteiskunnan tasolla. Lämpöpumput ovat näistä yksi tehokkaimmista. Kaukolämpö voi olla toinen, mutta vain, jos tarkastelu tehdään tasapuolisesti ja avoimesti.