Yhtä aikaa ratkaisija ja syyllinen

Kiina tuottaa neljänneksen maailman päästöistä, mutta on samalla edellä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita.

Kun puhutaan Kiinasta ja ilmastonmuutoksesta, keskustelussa korostuu kaksi puolta. Kiinan hiilidioksidipäästöjen sanotaan olevan lähes hallitsemattomat, mutta toisaalta se panostaa päästöttömiin energianmuotoihin valtavasti. Äkkiseltään ajateltuna nuo kaksi asiaa ovat ristiriidassa, mutta molemmissa piilee totuus. Kiina tuottaa neljänneksen maailman päästöistä, mutta on samalla edellä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita.

Molempia puolia voi siis halutessaan puolustaa, vieläpä ihan hyvillä argumenteilla.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?

Koska Kiina on niin valtavan suuri tekijä ilmastonmuutoksessa, monet perustelevat sillä Suomen ilmastotekojen turhuutta. Miksi meidän pitäisi muuttaa tapojamme tai laskea elintasoamme, kun sillä on globaalisti niin pieni vaikutus? Polttaminen on toiminut tähänkin asti energianlähteenä, miksei tulevaisuudessakin? Suomessa kun on niin kylmäkin.

No, eihän se ihan näin mene.

Kysyin pari kuukautta sitten kiinalaisen yliopiston opiskelijoilta, miksi Kiina ei tee enemmän päästövähennysten eteen, vaikka se on maailman suurin saastuttaja. Vastaus herätti.

”Teidän pitää ymmärtää, että edelleen suuri osa kansasta elää köyhyydessä ja nälässä. He eivät edes tiedä ilmastonmuutoksesta.”

Voimmeko me syyllistää kiinalaisia päästöistä, vaikka he eivät ole päässet lähellekään samaa elintasoa kuin suomalaiset? Kiinassa on 260-kertainen määrä ihmisiä suomalaisiin verrattuna, joten kokonaispäästöt nousevat väistämättä suuriksi. Päästöjen määrä luonnollisesti kasvaa, kun kiinalaisten elintaso nousee. Puhumattakaan kaikesta Kiinassa valmistetusta ja Suomeen tilatusta tavarasta, jonka päästöt aiheutuvat meidän kysynnästämme.

Kun ilmastopäästöt lasketaan asukasta kohti, suomalaisilla ei ole päästöttömyydessä ylpeilemistä. LeaseGreenin Juho Rönni pohti tätä blogissaan viime vuonna.

Oma tontti ensin kuntoon

Kiinalla on valtavasti tekemistä päästötavoitteiden kanssa.

Karu totuus on se, että globaaleja ilmastotavoitteita ei saavuteta ilman Kiinaa. Aurinkopaneelien vuosittainen asennustahti ei tee Kiinasta hiilineutraalia, jos ja kun uusia hiilivoimaloita rakennetaan samaa tahtia. Kiinan ensimmäinen haaste ei olekaan Suomen tapaan muuttaa nykyistä energiantuotantoa puhtaaksi, vaan täyttää uusi energiantarve päästöttömästi.

Paikalliset pienhiukkaspäästöt nousevat usein esille, kun puhutaan Kiinan ilmastopolitiikasta. Suuret kaupungit, kuten Peking ja Shanghai, ovat tunnettuja näkyvästä savusumusta, joka pahimmillaan estää ulkona liikkumisen. Kiinalle pienhiukkaspäästöt ovat ilmastonmuutosta konkreettisempi uhka, ja siksi ne ovat olleet ilmastopolitiikan keskiössä.

Kansan tyytymättömyys on pakottanut valtion tekoihin, ja kaupunkien ilmanlaatu on saatu selvästi paremmaksi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yksi keino on ollut siirtää tehtaita maaseudulle. Tällöin kokonaisvaikutus ilmastoon ei olekaan parantunut.

Vapaaehtoisesti vai pakolla

Uskon, että Suomessa on helpompi vähentää päästöjä kuin Kiinassa.

Suomesta löytyy valtavasti potentiaalia päästövähennyksille, joita voidaan tehdä kustannustehokkaasti ja elintasoa laskematta. Esimerkiksi energiatehokkuudelle on kysyntää, sillä energiaa säästämällä säästää myös rahaa.

Kyselin Kiinassa yritysten mielenkiintoa energiankulutuksen vähentämiseen. Kiinnostusta ei oikein löytynyt, ja seinä tuli vastaan energian hinnoissa. Kiinan valtio pitää tarkoituksellisesti sähkön hinnan matalana, jotta se ei haittaisi teollisuuden kustannustehokkuutta. Miksi siis säästää kulutusta, jos se ei maksa juuri mitään? Suomessa sähkön ja varsinkin lämmityksen kulut ovat kasvaneet jatkuvasti, minkä takia esimerkiksi oma energiantuotanto lämpöpumpuilla tai aurinkopaneeleilla on kovassa nosteessa.

Ratkaiseva ero maiden ilmastoteoissa on myös vapaaehtoisuuden osuus. Suomi luottaa vahvasti yksilöihin ja yrityksiin, kun taas Kiinassa päästöjen vähentäminen on keskusjohdon vastuulla. Toimenpiteitä tehdään, mutta vain jos se on valtion etu. Vastuun ulkoistaminen vähentää yritysten ja yksittäisten ihmisten omia tekoja, kun voi luottaa siihen, että joku muu tekee suuret päätökset.

Energiainvestointien vapaaehtoisuuden jarruttaminen ei edistä päästövähennyksiä. Esimerkiksi joillekin kiinteistöille maalämpö voi olla erinomainen väline vähentää lämmityksen ilmastokuormaa, toisille muut tavat toimivat paremmin. Ei siis tule suosia tiettyjä keinoja, vaan luoda investoinneille ilmapiiri, joka tukee parhaiden ratkaisuiden toteuttamista.

Päästökauppa on hyvä esimerkki toimivasta järjestelmästä, jossa päästövähennyksiin kannustetaan, mutta keinoa ei määrätä. Päästökauppa onkin toiminut tänä vuonna erityisen hyvin, sillä rajusti nousseet päästöjen hinnat ohjaavat energiamarkkinoita vähähiilisempään suuntaan. Järjestelmällä on hyvät edellytykset toimia, jos päästövähennyksiä tekemällä saa porkkanaa, kuten pienemmän energialaskun.

Kirjoittaja Anton Närekorpi on tuleva energia-alan diplomi-insinööri, joka vietti elokuussa kaksi viikkoa Aalto-yliopiston opiskelijoiden Lämpövoimakerhon opintomatkalla Kiinassa. Hän työskentelee analyytikkona LeaseGreenissä.

Takaisin ylös