Lämpöpumppujen suosio kasvaa – vältä näitä virheitä

Simo Nurmi
Lämpöpumput on vaativa laji suunnittelijoille. Liian suurta järjestelmää voi verrata insinööriin, joka lähtee hakemaan kaupasta maitoa kuorma-autolla.

Suomi seuraa Ruotsin esimerkkiä. Lämpöpumput valtaavat markkinaosuuksia öljylämmitykseltä ja haastavat myös kaukolämmön kiinteistöjen lämmönlähteenä. Lämmönlähteen vaihtaminen vaatii kuitenkin huolellisuutta kiinteistön omistajalta.

Nykyiset lämpöpumput edustavat koeteltua ja luotettavaa tekniikkaa. Järjestelmän suunnittelussa ja kytkennöissä tehdään kuitenkin usein virheitä, jotka voivat johtaa 20–30 prosentin menetyksiin laitteiston elinkaaritaloudessa.

Tyypillisin virhe on väärin mitoitetut mitoitetut lämpöpumput ja varaajat. Vaativia lämpöpumppuprojekteja vetävät ammattilaiset saavat liian usein käsiinsä suunnitelmia, jotka perustuvat pumppuvalmistajan mallikaavion kopioon. Toisin sanoen: suunnittelija ei ole viitsinyt nähdä vaivaa tai suunnitteluun ei ole varattu riittävästi resursseja.

Sellaiset suunnitelmat eivät kelpaa projektijohtajalle, joka suhtautuu työhönsä asian vaatimalla vakavuudella. Minäkin heitän sellaiset roskikseen. Jos luistat suunnittelusta, lopputulos on sen mukainen.

Liian suuritehoisen lämpöpumpun ongelma on niin sanottu katkokäynti: pumpun kompressori käynnistyy, käy muutaman minuutin ja pysähtyy. Kompressori ei ehdi saavuttaa parasta hyötysuhdettaan kuin hetkeksi. Toistuvat käynnistykset kuluttavat kompressoria.

Liian suurta ja perinteisellä tekniikalla toteutettua lämpöpumppujärjestelmää voi verrata siihen, että menisit hakemaan kaupasta maitoa kuorma-autolla. Homma toimii, mutta menoa ei voi kuvata kovin taloudelliseksi.

Tonnien säästö, satojen tuhansien tappiot

Suuri osa lämpöpumppuinvestoinneista onnistuu hyvin. Investoinnin tuotto nousee useimmiten korkeaksi, koska lämpöpumppujen hyötysuhde on parantunut. Monissa kiinteistöissä pumppuinvestointi rahoitetaan energiansäästöllä, joka on suurempi kuin investoinnin kuukausikohtainen kustannus. Kiinteistöyhtiöiden omistajien ei tarvitse korottaa vuokralaisten vuokria. Taloyhtiöt voivat jättää hoitovastikkeet ennalleen.

Alan kasvukivut nousevat kuitenkin välillä julkiseen keskusteluun. Suomen LVI-liiton toiminnanjohtaja Tiina Strand sanoi äskettäin Talotekniikka-lehden haastattelussa, että pitkällä aikavälillä vajaasti toimiva lämpöpumppu aiheuttaa epätasapainoa kiinteistöissä. Lämmöntuotannon kytkentöjä ilmanvaihtoon ja jäähdytykseen ei ole välttämättä hoidettu kuntoon.

Olen Strandin kanssa samaa mieltä. Mitä suurempi kiinteistö, sitä monimutkaisempi kokonaisuus se on. Tyypillisessä kerrostalokiinteistössä saattaa olla jopa 500 lämmityspatteria. Lämmitysverkoston toimintaa on vaikea saada kuntoon, jos säätämiseen tarkoitettuja toimilaitteita on jätetty säästösyistä pois kokonaisuudesta.

Halvimmissa toteutuksissa tingitään esimerkiksi linjasäätöventtiileistä sekä paikallisista lämpö- ja painemittareista. Mutkia oikaistaan myös käyttöönotossa ja säätämisessä. Muutaman tonnin säästön takia tehdään järjestelmä, joka saattaa tuottaa kiinteistön omistajalle jopa satojen tuhansien eurojen tappiot investoinnin elinkaaren aikana.

Itse olen törmännyt alkeellisiin virheisiin jopa uudenkarheissa kiinteistöissä. Yhtä syyllistä on vaikea osoittaa, sillä Suomessa käytössä oleva projektimalli johtaa helposti lipsumiseen:

Pääurakoitsija kilpailuttaa suuren määrän aliurakoitsijoita, jotka joutuvat taistelemaan jokainen oman projektinsa kannattavuudesta. Kun rahat ovat lopussa, rajapinnat muiden urakoitsijoiden kanssa jäävät hoitamatta eikä järjestelmän virittäminen huippukuntoon jaksa kiinnostaa. Kovillakin ammattilaisilla on paine jättää työt tekemättä, jos he ovat joutuneet myymään projektin liian halvalla.

Passiiviset muuttuvat aktiivisiksi

Kiinteistöala on nyt nopean ja myönteisen murroksen alussa. Rakennusten älykkyyttä voidaan lisätä edullisesti IoT-teknologian ja big datan avulla.

Kiinteistöjen ja energiajärjestelmän suhde muuttuu yksisuuntaisesta kaksisuuntaiseksi. Rakennusten rooli muuttuu, kun passiivisista energian vastaanottajista tulee aktiivisia energiamarkkinoiden osapuolia. Tulevaisuuden kiinteistöt tuottavat energiaa itse omalla tontillaan, varastoivat sitä talon rakenteisiin ja akkuihin, myyvät ylijäämän markkinoille, ennakoivat sään vaihteluja ja minimoivat ostoenergian ostot.

Nykyisissä suomalaisissa kiinteistöissä on paljon tekniikkaa ja toimilaitteita, mutta kokonaisuutena järjestelmät eivät ole vielä kovin älykkäitä. Tämä muuttuu kuitenkin nopeasti. Suurimman edun saavat ne omistajat, jotka lähtevät kehittämään määrätietoisesti kiinteistöjensä kilpailukykyä.

Kirjoittaja Simo Nurmi aloitti suurten kiinteistöjen modernisointiin erikoistuneen LeaseGreenin kiinteistökohtaisen energiantuotannon kehitysjohtajana maaliskuussa 2017. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa EneOptissa, Elomaticissa, Process Flow’ssa ja Metso Paperissa. 40-vuotiaan Nurmen vastuulla on LeaseGreenin energian tuotantoratkaisujen kehittäminen ja suunnittelu sekä projektien toteutuksen tuki.

Takaisin ylös