Päivystävä denialisti ja ilmastoratkaisun avaimet

Muista reilu meininki, jos haluat hillitä ilmastonmuutosta. Pienituloinen eläkeläinen tarvitsee enemmän tukea sähköauton hankintaan kuin menestyvä insinööri.

Ilmastonmuutos. Kirjoita tuo sana tekstiisi, julkaise juttu netissä ja jaa se sosiaalisessa mediassa. Ei mene kuin muutama minuutti, kun ensimmäinen kommentaattori ilmoittaa, että tämä CO2-juttu mistä te kirjoitatte, se on täyttä huuhaata. Entä jos ilmastonmuutos ei ole olekaan totta?

Päivystävä denialisti heräsi. Mitä hänelle pitäisi vastata? Mitä voisimme sanoa ihmiselle, joka myhäilee levollisena, vaikka hänen talonsa palaa?

Naapuri huutaa ja huitoo käsillään, mutta palavan talon isäntä kysyy tyynesti, että entäpä jos ei palakaan. Lääkäri on juuri kertonut sairaudesta, joka etenee nopeasti, mutta potilas sanoo läheisilleen, että entä jos se ei olekaan totta? Kuulento oli suuri huijaus, eivätkä astronautit päässeet koskaan maan kiertorataa kauemmaksi?

Näen tämän ilmiön lähes joka kerta, kun ajaudun sosiaaliseen mediaan.

Kansainvälisen tiedeyhteisön näkemys ilmastonmuutoksesta kyseenalaistetaan siellä edelleen. Samat ihmiset, jotka tekevät kaiken mahdollisen omien lasten ja lastenlasten onnellisen elämän hyväksi, sulkevat silmänsä jälkeläisten tulevaisuutta varjostavan suurimman uhan edessä.

Yhteismaan tragedia

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viesti on säilynyt pääpiirteiltään samankaltaisena jo 20 vuoden ajan. Maapallo etenee kohti ilmastokriisiä. Tulevat vuodet ovat ratkaisevan tärkeitä. Ilmatieteiden laitosten kansainvälistä järjestöä WMO:ta (World Meteorological Organization) johtava Petteri Taalas sanoo, että kunnianhimon taso pitää kolminkertaistaa, jos maapallon lämpeneminen halutaan rajoittaa kahteen asteeseen.

Suomalaisten enemmistö on sitä mieltä, että ilmastonmuutosta pitää hillitä. Moni kuitenkin lähtee ajattelussaan siitä, että naapurissa olisi enemmän aihetta hillitsemiseen kuin omassa pihassa.

Ymmärrämme muutoksen tarpeen. Mutta vastustelemme sitä, koska epäilemme, ettei peli ole reilua. Meillä on niin sanotun yhteismaan tragedia. Tiedämme hyvin, että jos sijoitamme paljon rahaa puhtaaseen teknologiaan, myös saita naapuri hyötyy paremmasta ympäristöstä. Saatamme olla huolissamme myös ilmastopolitiikan vaikutuksesta kansalaisten väliseen tulonjakoon.

Tämän ongelman ratkaiseminen on keskeisessä asemassa, kun ilmastonmuutoksen hillitsemisen kustannuksia jaetaan. Ei riitä, että politiikka on ympäristön kannalta kestävää. Sen pitää olla myös sosiaalisesti kestävää, jotta ilmastotyöstä tulee kansalaisia yhdistävä eikä jakava voima.

Keskitetään tuet eniten tarvitseville

Kun erilaisia puhtaan teknologian ratkaisuja kootaan paketeiksi, niihin pitäisi jatkossa nostaa myös sosiaalinen ulottuvuus. Monet potentiaalisista ratkaisuista kohdistuvat asumiseen ja liikenteeseen eli asioihin, joiden kuluttamista on sitä vaikeampi vähentää, mitä pienituloisemmasta ihmisestä on kysymys.

Fossiilisten polttoaineiden verotusta joudutaan  todennäköisesti korottamaan myös tulevaisuudessa. Tämä osuu varsinkin niihin kansalaisiin, jotka asuvat öljylämmitteisessä talossa ja heihin, jotka kulkevat töihin omalla autolla.

Tilastokeskuksen mukaan Suomen suurituloisin kymmenes aiheuttaa 2,6 kertaa suuremmat päästöt kuin pienituloisin kymmenes. Ei ole oikein, että päästöjen hillitsemisen kustannukset muuttavat tulonjakoa suurituloisten hyväksi.

Pienituloinen eläkeläinen tarvitsee varmasti enemmän tukea lämpöpumppuinvestointiin kuin menestyvä insinööri. Myös sähköautojen hankintatuet ja joukkoliikenteen alennukset pitäisi kohdistaa ennen kaikkea heille, jotka tarvitsevat niitä eniten.

Jos oman auton käyttö muuttuu vaikeammaksi, kipua voidaan lievittää muuttamalla joukkoliikenteen käyttö aiempaa houkuttelevammaksi.

Ilmaiset bussit, raitiovaunut ja metrot pienituloisille? 50 prosentin alennukset keskituloisille? Ansiotulojen mukaan porrastettu romutuspalkkio tai vaihtohyvitys, kun ikälopun polttomoottoriauton tilalle hankitaan ladattava biokaasuauto, hybridi, tai täyssähköauto?

Junaliikenteen arvonlisävero nollaan tai 200 euron vuosittainen voucher junalippujen ostoon per kotitalous? Yksi lomalento per vuosi nollaverolla, toiseen 20 prosentin lentovero ja kolmanteen 50 prosentin vero?

Nämä ovat vain kysymyksiä, eivät vastauksia. Mutta jotakin tämäntapaista tarvitaan, jotta tavalliset ihmiset hyväksyvät tulevat muutokset.

Voi olla poliittisesti viisasta sallia se, että tavalliset perheet voivat matkustaa kerran vuodessa lomamatkalle Kreikkaan kohtuullisin kustannuksin. Jos lentomatkustamisen kasvua pitää rajoittaa, olisi varmaankin oikeudenmukaista kohdistaa toimet heihin, jotka lentävät toistuvasti kuin niihin, jotka lentävät vain harvoin.

Miten psykologiset lukot avataan?

Edellä mainitut keinot ovat kaikki hyvin marginaalisia ratkaisuja. Niillä voi kuitenkin olla kokoansa suurempi rooli, kun ilmastonmuutoksen torjuntaa hidastavia psykologisia lukkoja avataan. Ensimmäisen askeleen jälkeen on helpompi ottaa seuraava.

Ilmastokriisi on torjuttavissa. Se ei kuitenkaan onnistu politiikan ja talouden eliitin, korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten ihmisten päätöksillä. Onnistuminen vaatii tiivistä kansainvälistä yhteistyötä ja tehokkaita kansallisia ratkaisuja, jotka eivät vaikeuta kenenkään elämää kohtuuttomasti. Vakavasti otettavien keinojen määrä kohoaa useisiin kymmeniin.

Suurten ja pienten purojen lisäksi tarvitaan myös tietoa ja tietoon perustuvaa toivoa.

Ihmisille pitää kertoa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen leikkaa yhden prosentin bkt:sta tulevina vuosina, jotta elintaso voi olla meidän lastemme ja lastenlasten elinaikana useita prosentteja korkeampi. Sama logiikka kuin rautateiden rakentamisessa 1800-luvulla: Maksoi paljon lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, aiheutti päänvaivaa ja herätti vastarintaa mutta paransi massiivisella tavalla maailmaa.

Monet ilmastonmuutosta hillitsevät ratkaisut parantavat valtioiden, yritysten ja kotitalouksien taloutta välittömästi. Kun hyönnämme näitä keinoja, kotien lämpötiloja ei tarvitse pudottaa talvella 18 asteeseen eikä yksityisautoilua kieltää maanantaisin ja keskiviikkoisin.

Lämpöpumppu on kallis investointi, mutta pitkällä aikavälillä se säästää suuren summan rahaa.

Aurinko- ja tuulienergian kehitys on ylittänyt odotukset 2010-luvulla. Tuulivoimaloita pidettiin pitkään kalliina ja vähäpätöisinä turhakkeina, mutta nyt tuulivoimasta on tullut edullisin energian tuotantomuoto. Myös akkuteknologia kehittyy ilahduttavan nopeasti.

Ilmastotyön etuihin kuuluu myös työllisyys. Uuden puhtaamman energiajärjestelmän ja kiertotalouden ratkaisujen kehittäminen, rakentaminen, asentaminen ja huoltaminen työllistää tuhansia ihmisiä Suomessa ja miljoonittain koko maailmassa. Jos lisäämme panoksia, kuten IPCC ja WMO suosittelevat, puhtaan talouden työpaikkojen määrä kasvaa voimakkaasti.

Suomi kuuluu siihen joukkoon, joka voi saavuttaa nollan nettopäästöt ensimmäisten maiden joukossa. 2020-luvulla syntyvä suomalainen aiheuttaa elämänsä aikana varmasti vähemmän päästöjä kuin 1950-luvun lapsi.

Lapsen syntymä muutti ajatteluani

Omaan perheeseeni kuuluu puoliso ja yksivuotias tyttö. Teen työtä yrityksessä, joka vähentää suomalaisten kiinteistöjen energiankulutusta ja päästöjä. Aiemmin ajattelin, että siinä on minun panokseni. Olen ollut mukana perustamassa firmaa, joka leikkaa ilmastokuormitusta niin paljon, ettei omilla päästöilläni ole mitään merkitystä.

Lapsen syntymä muutti kuitenkin ajatteluani. Olen ryhtynyt miettimään myös yksityistä toimintaani ja esimerkkiäni. En voi olla siihen kovin tyytyväinen.

Näen tilanteeni vaikkapa Sitran elämäntapatestistä, jota on tehty jo 800 000 kertaa. Keskimääräinen tulos on 7 200 kg CO2-ekvivalenttia vuodessa ja minun tulokseni 9 900 kg.

Parannettavaa on runsaasti: kuljen diesel-autolla, koti lämpenee helsinkiläisellä kaukolämmöllä ja ruokahävikkiä syntyy liikaa. Lentomatkustamista olen sentään onnistunut vähentämään.

Tulevaisuuden suhteen olen varovaisen toiveikas. Päivittäisessä työssäni näen, miten ihmisille pystytään järjestämään hyvän elämän puitteet aiempaa puhtaammin. Tämä onnistuu yhteistyöllä, teknologian nopeammalla hyödyntämisellä ja vastuullisella päätöksenteolla. Määrätietoiset askeleet varmistavat sen, ettei kurki kuole ennen kuin suo sulaa.

 

Juho Rönni

Kehitysjohtaja, perustaja

LeaseGreen Group

Takaisin ylös