Maailman suurimmat yritykset piilottelevat tietoja kriittisten ilmastoriskien vaikutuksista talouteensa ja rahoitukseensa. Monet firmat käsittelevät toki ilmastoriskejä yritysvastuuraporteissaan, mutta niissä julkaistut tiedot eivät heijastu riittävällä tavalla finanssi-informaatioon tai ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Tilintarkastajatkaan eivät juuri reagoi näihin ristiriitoihin, eivät vielä.
Syyskuussa julkaistiin laaja selvitys, jossa tutkittiin 107:n hiili-intensiivisillä aloilla toimivan globaalin yrityksen ilmastoriskejä ja taloudellisen raportoinnin läpinäkyvyyttä. Mukana oli mm. energia-alan yrityksiä, sementtitehtaita ja autonvalmistajia. Selvityksen tuottanut Carbon Tracker Initiative and the Climate Accounting Project päätyi siihen johtopäätökseen, ettei 70 prosenttia tästä joukosta pystynyt tai halunnut osoittaa, oliko ilmastoriskejä huomioitu ollenkaan vuoden 2020 talousinformaatiota valmisteltaessa.
Selvityksestä on uutisoinut näyttävästi muun muassa maailman arvostetuimpiin talousmedioihin kuuluva Financial Times. Se mistä FT kirjoittaa tänään, vaikuttaa suuriin suomalaisiin yrityksiin jo huomenna. Luupissa ovat ennen kaikkea energiayhtiöt ja suuret energian käyttäjät kuten teollisuus ja kiinteistöala.
Lisää läpinäkyvyyttä, olkaa hyvä!
FT:n mukaan esimerkiksi BMW ei kertonut, miten polttomoottoriteknologian alasajo vaikuttaa sen laajan leasing-autokannan arvoon. Airbus ei arvioinut uusien kestävämpien polttoaineiden vaikutusta nykyisten lentokoneiden elinkaareen. Öljy-yhtiö Repsol käytti hiilineutraalisuuden suunnitelmassaan erilaista arviota öljyn hinnasta kuin talousinformaatiossaan.
Öljy- ja kaasuyhtiöiden arviot tuottamiensa hyödykkeiden hinnasta olivat joskus selvästi korkeampia kuin alan auktoriteettina pidetyn kansainvälisen energiajärjestö IEA:n arviot. Yksikään tutkituista yrityksistä ei julkaissut Pariisin ilmastotavoitteisiin liittyvää herkkyysanalyysia.
Tällaiset puutteet ja ristiriidat johtavat siihen, että yritysten rahoittajat ja sijoittajat eivät saa parasta mahdollista käsitystä rahoittamiensa yritysten riskeistä ja tulevaisuudesta. Heikon läpinäkyvyyden takia tehdyt huonot sijoituspäätökset ovat kauhistus suurille institutionaalisille sijoittajille.
Ratkaisu on jo käden ulottuvilla: ankarammat standardit ja niiden valvonta. Sijoittajilla on sama intressi kuin Euroopan unionilla. Talouselämä ja sijoitusmarkkinat tarvitsevat pelisäännöt, jotka ohjaavat toimintaa mahdollisimman tehokkaasti päästöjen vähentämiseen.
EU kehittää taksonomiasta viitekehystä, joka määrittelee, millainen toiminta on kestävää ja mikä ei. Suurten sijoittajien ja rahoittajien vaatimukset heijastuvat muun muassa tilintarkastajien työhön ja IFRS-standardin kehittämiseen, suurten yritysten tilinpäätösinformaation kansainvälisiin pelisääntöihin.
Edelläkävijöille nämä muutokset eivät tule yllätyksenä.
Suomalaisten yritysten kärki (esim. Kesko, Neste ja UPM) on menestynyt vastuullisen liiketoiminnan ja raportoinnin vertailuissa erinomaisesti. Itsekin tunnen henkilökohtaisesti ja työn kautta kasvavan joukon suomalaisia kiinteistöalan ja teollisuuden vaikuttajia, jotka ovat nostaneet päästöjen vähentämisen strategiseksi kilpailueduksi. He kiihdyttävät vauhtia, koska he näkevät, että ero empijöihin ja epäilijöihin kasvaa.
Mieluummin etunojaa kuin empimistä
Empijöiden joukossa monet ilmastoon liittyvät paineet tuntuvat ymmärrettävästi ahdistavilta. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.
Vähättelyn ja väistelyn mahdollisuudet vähenevät nopeasti. Ne yritykset, jotka harjoittavat ilmastolle haitallista toimintaa, joutuvat maksamaan aiheuttamistaan haitoista hinnan, joka nousee kaiken aikaa. Viherpesu muuttuu vaikeammaksi. Perusteeton hypetys vähenee.
Rahoitus on noussut keskeiseksi vaikuttamisen keinoksi. Päästökauppa on toinen ja sääntely kolmas.
Suuret globaalit yritykset pääsevät näissä harjoituksissa aina parrasvaloihin. Sama paine kohdistuu kuitenkin kaikkiin julkisesti noteerattuihin pörssiyhtiöihin, eivätkä yksityiset yrityksetkään ole suojassa.
Ja kun sijoittajat kysyvät ikäviä kysymyksiä suurilta yrityksiltä, nämä joutuvat pian tekemään samat kysymykset myös pienemmille tavarantoimittajille ja palvelukumppaneille. Etunoja on näissä olosuhteissa viisaampi strategia kuin hidastelu. Aktiivisilla suomalaisilla yrityksillä on hyvät mahdollisuudet selviytyä voittajina tästä muutoksesta – ennen kaikkea vähäpäästöisen ja kaiken aikaa kestävämmäksi muuttuvan pohjoismaisen energiantuotannon ansiosta.
Tuulen valtavirtauksen kääntyminen on epätodennäköistä, ja kyynisyys voi tulla kalliiksi. Pahimmillaan se voi johtaa yrityksen tuhoutumiseen.
Tämän suuren prosessin seurauksena edellytykset ilmastonmuutoksen hillitsemiseen paranevat nopeasti. Rahan liikkeet vaikuttavat nopeammin ja tehokkaammin kuin poliitikkojen päätökset.
Tilinpäätösstandardien, raportoinnin ja tilintarkastuksen kehittäminen ylittävät hyvin harvoin uutiskynnyksen, mutta tällä työllä on ratkaisevan tärkeä merkitys, jotta huonojen ilmastouutisten määrää voidaan hillitä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.
Kirjoittaja Thomas Luther on LeaseGreenin toimitusjohtaja. LeaseGreen on suurten kiinteistöjen energiatalouden parantaja ja ilmastotekojen moottori. Pienemmät kulut, puhtaammat tuotot. LeaseGreen tekee yhdessä asiakkaidensa kanssa Suomen vaikuttavimman ilmastoteon – kiinteistö kerrallaan.
